Kevät

Kevät

Kotoilua

Tiistaina, 28.2.2017

Olisiko se talvi nyt selätetty, kun helmikuukin vetelee viimeistä päiväänsä?  Huomenna ollaan jo maaliskuun puolella ja hyvin paljon lähempänä kesää.  On ollut taas kerran erikoinen talvi keliensä puolesta.  Muutamana päivänä on ollut kovempaa pakkasta, muuten  leutoa.  Nähtäväksi jää, miten kasvit selviävät, onneksi lunta on kuitenkin suojana jonkin verran.

Päivät tulevat ja menevät nopeasti.  Tuntuu, että aina on joko maanantai tai perjantai.  Huvittaa, kun nyt niin paljon vöyhötetään hyggeilystä, siitä on jo painettu ensimmäiset kirjalliset oppaatkin.  Minulle tässä kotoilua ihannoivassa elämäntyylissä ei ole mitään uutta, olen aina ollut kovasti kotona viihtyvää tyyppiä.  Työpäivän jälkeen ei tee mieli lähteä  mihinkään.  Kiristämättömät vaatteet vaan päälle ja villasukat jalkaan, ja nauttimaan kotonaolosta.  Jokuset villasukat on tullut kudottua talven mittaan sohvannurkassa istuen ja kynttilöitä poltellen.





Talviaikaan, kun tulee vietettyä aikaa sisätiloissa, kiinnittää enemmän huomiota kodin sisustukseen.  Seiniä pitäisi maalata, viidentoista vuoden asuminen on jättänyt jo jälkensä pintoihin.  Ollaan miehen kanssa aprikoitu maalisävyjä olohuoneen seiniin.  Ainakin yhden seinä voisi muuttaa valkoisesta hiukan värikkäämmäksi.  Olen tutkaillut kevään sisustustrendejä alan blogeista.  Nyt tuntuisi olevan in Tikkurilan värikartan Angora-sävy, muistuttaa vähän vanhaa alushousun väriä.  Erittäin vaikea on valinta kymmenien sävyjen joukosta.  Muutenkin näyttäisi hennon vaaleanpunainen esim tekstiileissä olevan muotia. Saisikohan talvilomalla aikaiseksi maalata, jää nähtäväksi.

Tammikuussa kävimme sisareni kanssa Tampereen Ikeassa.  Ostin pojan entiseen huoneeseen kunnon työpöydän.  Saan sinne nyt kivasti ompelupisteen, sekä säilytystilaa kaikille käsityötarpeille, kuten villalangoille ja kankaille.  Tuli ostettua myös halpaa verhokangasta samaiseen huoneeseen, sekä pari tyynynpäällistä.  Nämä sisustusjutut on saatava tehtyä puutarhakauden ulkopuolella, kesällä ei jaksa niihin paneutua. 


Pikkaisen olen ajatellut pihajuttujakin.  Ensimmäinen nettitilaus kevään kasveista on jo lähtenyt vetämään.  Niin, ja nyt pitäisi jo kiiruusti käydä huputtamassa kevätauringolta suojaan viime kesänä istutetut nuoret tuijat.  Vanhempia en enää ole suojannutkaan.

Kesäkuvahaasteita

Perjantaina 6.1.2017

Loppiaisen pakkaspäivän voi oikein hyvin viettää katsellen viime kesän pihakuvia.  Sain 4 kuvaa kesästä -kuvahaasteet Anneli A:lta Pihakuiskaajan blogista, sekä Navettapiialta.  Myös Kasvihormoni haastoi minut kertomaan 12 kuvan avulla menneestä puutarhavuodesta.  Kiitos kaikille haasteesta. Vastaan nyt kaikkiin näihin tässä yhdessä postauksessa.

Tammi- ja helmikuu koettelivat pihaharrastajaa oikein toden teolla.  Tammikuussa ei ollut lunta, mutta tulikin kovat pakkaset. Kasvimenetyksiä arvasin tulevan, mutta keväällä yllätyin siltikin tuhojen laajuudesta.

Huhtikuun lopulla suli viimeisetkin lumikinokset tontilta, ja päästiin haravanvarteen.  Kova talvi kuivatti tosi paljon pensaitten oksia. Monet pensasruusut, sekä keiju- ja koivuangervot piti leikata kokonaan alas.  Silmä tarkkana tutkin kasvinalkuja, mitä nousee ja mitä ei. Harmillisen paljon olikin niitä jälkimmäisiä.

Toukokuussa tuli sitten kesä yhdessä hujauksessa. Pihallamme on kaksi omenapuuta, Maikki sekä punakaneli.  Jälkimmäinen ei jaksanut kukkia ollenkaan, mutta Maikissa oli paljon kukkia.  Myös pölyttäjät olivat liikkeellä, iloinen surina kävi omenankukissa. Syksyllä saimme hyviä omppuja.



Koristeomenapuu "Marjatta" loisti upean pinkkinä,  tulppaaneissa oli perinteisten lilansävyjen lisäksi tällä kertaa myös oranssia lajiketta. Työpäivän jälkeen oli hirmu kiire päästä pihatamineisiin ja ulos aurinkoon kasvien pariin.



Jatkoin edellisenä syksynä aloittamaani projektia uuden istutusalueen kanssa. Jaoin kuunliljapuskia reunakasviksi ja ostin lisäksi erilaisia jaloangervoja.  Rahaa paloi kasvihankintoihin roimasti, kun talvi jätti aukkopaikkoja joka puolelle.  Istutin ainakin kymmenen uutta kärhöä, syysleimuja, keijunkukkia, tuijia, keltalehtisiä japaninangervoja ja paljon paljon muuta.

Kevään ensimmäinen puutarharetki tehtiin Pietarsaareen Blomqvistin taimistolle.  Silmät kiiluen kiersimme sisareni kanssa taimilavoja.  Ostoskärryt täyttyivätkin nopeasti ääriään myöten täyteen, samoin auton peräkontti. Uutuutena löysin sieltä runkomallisen lehtikuusen. Saapa nähdä, miten selviytyy tästä talvesta.



Kesäkuussa kelit vaihtelivat. Kylmän alun jälkeen kuun puolessa välissä lämpeni uudestaan, ja juhannuksenakin oli ihanan lämmintä.  Siperiankurjenmiekat ja tarhakurjenpolvet kukkivat sinisinä keltaisten päivänliljojen kera.
 


Juhannukselta jäin kesälomalle ja pääsin nauttimaan pihaelämästä täysin siemauksin kokopäiväisesti. 
Innostuin laajentamaan takapihan "ympyrähuonetta" kiertäviä kukkapenkkejä. Jaoin lisää vanhoja kuunliljapuskia reunaan, samoin rentoakankaalia. Blomqvistilta sain viimein  hankittua kauan haaveilemani jalosyreenin "Moskovan kaunotattaren", istutin sen tälle alueelle. Etupihalle hankin mustan rautaisen puutarhakaluston. Se löytyi englantilaisen postimyyntifirman sivuilta.



Kaikkien puutarhaharrastajien riesa, lehtokotilot, rantautuivat pihaamme oikein tosissaan.  Kylvin Ferramolia monta pakettia kesän mittaan ja joka ilta keräsin joitakin yksilöitä etikkapurkkiin. Kasveja ei enää uskalla omasta pihasta edes tarjota kenellekään. Lehtisalaatit menivät tyystin etanoiden suuhun, eipä niitä tehnyt mieli itseni enää syödä.

Heinäkuussa oli hellepäiviä, silloin heitin keinuun selälleni hyvän kirjan kanssa. Minun mielestäni pitää  myös nautiskella pelkästä oleilemisesta pihallaan, kun sen eteen on nähnyt paljon vaivaa. Pihaelämä ei voi olla pelkkää puurtamista uupumukseen asti.




Hyötytarhasta ei riitä juurikaan kerrottavaa. Pienissä lavoissa kasvoi salaattia, tilliä ym. Tomaatit sen sijaan onnistuivat nyt oikein hyvin avomaalla.  Satoa syötiin ihan pakkasiin asti.

Heinäkuun loppu ja elokuu olivat taas ne värikkäimmät, kuten aina.  Värimintut syysleimut, jaloangervot, nauhukset ja kärhöt ilahduttivat kukinnallaan vihreän keskellä.





Elokuussa ja syyskuussa tunnelmoitiin ulkosalla aurinkokennovalojen ja kynttilöiden hämyssä.  Kauaa ei tosin tarjennut istuskella, sen verran viileitä illat jo olivat.  



Auttamatta loppukesän lämpöiset päivät vaihtuivat syksyyn. Samaa tahtia hiipui innostus pihatöihin. Tympeä vaahteran- ja tammenlehtien haravointiurakka oli kuitenkin pakko tehdä. Hieman alakuloisin mielin kerättiin työkalut ja kastelukannut pihavarastoon, kesäkukat kompostiin. Ensi kevääseen!







Sukkatonttu

Maanantaina, 5.12.2016

Hellou  pitkästä aikaa! Syksy on vaihtunut talveksi sitten viime näkemän. Lokakuu ja marraskuu menivät ilman yhtä ainoata blogimerkintää. Tuntui, ettei ole mitään kerrottavaa kesän mentyä. Täytyy sanoa, että on kyllä ollut erinomaisen ankea ja henkisesti raskas syksy.    Huolta ja unettomia öitä on aihettanut lähinnä jälkikasvumme.  Itsenäisen elämän alussa hänellä on ollut monenlaista vastoinkäymistä ja kompurointia. Äitiä on tarvittu olkapäänä ja tukena, samoin iskää. 

Onneksi on joulu tulossa, se jaksaa kaikesta huolimatta tuoda iloa ja hyvää mieltä. Aamupäivällä asettelin lisää ulos jouluvaloja, niitä on niin mukava katsella pimeässä. Syksyn mittaan olen  innostunut kutomaan pitkävartisia kirjoneulesukkia pukinkonttiin.  Tänään juuri sain pääteltyä yhdet kukkakuvioiset ihanuudet. Päättelemisessä on kyllä hirmuinen työ, kun on monta eri väristä lankaa neuleessa.

Tänään teen piparitaikinan tekeytymään yön yli. Huomenna on sitten luvassa jouluista tuoksua huusholliin.  Ehkä leivon jotain muutakin, jos viitsin.  Torttuja tein pari viikkoa sitten pakastimeen pienen annoksen, ja ne on  kohta syötykin. Täytyyhän pikkujoulutorttuja olla:)

Hyvää itsenäisyyspäivää Ysiysi!



Neljä kättä ja Black & Decker

Maanantaina, 26.9.2016

Syksy etenee värikkäänä ja mukavan lämpöisin kelein. Ei ole vielä tarvinnut pipoa ja hanskoja kaivella esille. Eikä muuten sukkahousujakaan.

Minä en ole viitsinyt tehdä ulkona kovinkaan paljoa vielä syystöitä.  Joitakin kesäkukkia olen kantanut kompostiin ja vähäsen katkonut perennojen varsia. Kukkasipulit saavat vielä odottaa istuttamistaan, kun on niin lämmintä vielä.

Ostaa pätkäytin tässä muutama viikko sitten oksasilppurin. Lähdettiin Onnelan väen kanssa kaupungin taimialeja katsastamaan, ja sillä reissulla löytyi silppuri edullisesti Honkkarista.  Olen jo pitkään tuota peliä mieluillut. Pensaita saa karsia jatkuvasti, ja kaikki oksat on tähän asti pitänyt kuljettaa pois tontilta.

Tämäpä osoittautuikin oikein mainioksi hankinnaksi!  Tontilta kaadettiin myrskyn kaatamien pihlajien lisäksi myös muutama muu pihlaja ja tuomi. Näistä tulleet oksat ja risut silppuri ruksutteli pieneksi alta aikayksikön. Touhu oli sen verran mukavaa, että isäntä silppusi kaiken mahdollisen, myös katkotut perennanvarret. Melkeinpä tuli kisa, kumpi pääsee koneen käyttäjäksi.

Uusia istutuksia en aio tänä syksynä tehdä, enkä uusia taimia hankkia.  Paitsi jos oikein halvalla saa:)

Mukavaa syyskuun viimeistä viikkoa!

Kärhö Eriostemon kukkii edelleen, kukkinut heinäkuusta lähtien





Kollegalta saatu synttärilahja ehti kukkaan

Uudestaan ennätti kukkaan tämäkin

Pihlajaoksasilpun seassa on paljon myös marjoja

Tästä en enää luopuisi





Humukeli

Torstaina, 8.9.2016

Onpas tullut huonosti seurattua säätiedotuksia viime aikoina, kun alkuviikon pakkasyö yllätti minut ja kesäkukkani täysin.  Upeaan kukkaloistoon juuri ehtinyt pasuunakukka takaterassilla paleltui ihan lurpuksi, samoin ahkeraliisat.  Harmittaahan tuo pasuunan menetys, mutta ei voi mitään. Illalla leikkelin sen tyngäksi, josko yrittäisi talvettaa sen miehen verstastiloissa. Voisi myös katkoa "kapuloita" veteen juurtumaan.

 
Muutenkin  syksyn tulo näkyy pihalla. Kukkaloisto hiipuu ja ruskistuu päivä päivältä.  Takanurkkauksen uudessa istutusalueessa ilahduttavat vielä kauniit pinkit syysleimut.  Tilasin keväällä Viherpeukaloilta kahta sorttia. Nyt kukkiva vaaleanpunainen on Windsor, vierellään kirjavalehtinen Creme de menthe ei taida ehtiä kukkaan. Nuput ovat vasta  ilmaantuneet, mutta onhan tuo kaunis lehdistöltäänkin. Täytynee hieman peitellä talvea varten, voi olla arempi kuin vihreälehtiset. Sininen vieressä on rantatädyke.

 

 
 
 
Tällaisenkin olen näköjään istuttanut. On lyhyempi kuin muut leimut, myös kukat ovat pienet.
 
Viime viikonloppuna karsittiin pihlajia ja yksi tuomi tonttimme rajalta. Risut vietiin pois tontilta, paksummat varret sahattiin polttopuiksi.  Illalla siistittiin jälkiä ja kannettiin pätkityt puut vajan taakse. Oli ihmeen lämmin ilta, tuulikin kuin lehmän henkäys.  Humukeli, totesi mies.
 
Jotenkin minua ei yhtään sureta syksyn tulo, tykkään syksystä.  Minua ei ahdista lyhenevät päivät eikä  lisääntyvä pimeys.   Kesän pihaelämän jälkeen on vaihteeksi kiva keskittyä sisäoloon.  Kynttilöitä on jo tullut poltettua pimenevinä iltoina, ja sukankutimet on otettu esille.   Joulujututkin tuppaavat mielen päälle :)
 
 









Rauli ravisteli

Maanantaina, 29.8.2016

Elokuun viimeinen viikonloppu meni Rauli-myrskyn nuotittamana. Vielä perjantaina oli  oikein leppeän lämmin ja mukava ilta.  Sytyttelin kynttilöitä ja lyhtyjä terassille ja istuskelin pitkään pimeässä miettien mennyttä kesää. Lähinnä kai sitä, kuinka nopeasti se taas kerran hujahti.

Lauantaina iski sitten etukäteenkin varoiteltu ja ennustettu myrsky. Tuuli ravisteli puita oikein toden teolla. Kolmelta meni sähköt poikki koko pitäjästä. Käväisimme iäkkäitä vanhempiani katsomassa ja viemässä hieman syömistä.  Matkalla näkyi kaatuneita puita, myös sähköjohtoja vasten roikkui pari puuta. Sieltä ajelimme suoraan  mökille naapuripitäjään katsomaan, josko siellä vaikka saisi päiväkahvit keitettyä. Eipä ollut sähköä sielläkään. Onneksi ei puita ollut nurin, mökki kun on isojen mäntyjen keskellä.

Illalla puoli kahdeksan maissa tuli meille kirkonkylään sähköt, muut kyläkunnat olivat vielä pimeinä. Minun aikani kului oikein hyvin sukkaa kutoen ja kirjaa lukien. Ukko huokaili sohvallaan raskaasti, kun ei telkkari näkynyt.  Ei kuulema saanut untakaan päivätorkuille, kun ei telkkari pölöttänyt taustalla.

 Sunnuntaina aamupäivällä keitin ison kannullisen kahvia ja vein vanhemmilleni aamukahvit termarissa, sisareni kävi iltapäivällä viemässä heille lämmintä ruokaa. Vanhemmilleni sähkö tuli sunnuntai-iltana, mutta toisen sisaren kotona Onnelassa ei ollut sähköä vielä myöhään illallakaan. Kurja paikka esim. pakasteiden kohdalla, kun sähkökatko kestää yli 30 tuntia.

Meidän pihassa kaatua rysähti kaksi isoa pihlajaa. Onneksi kunnan joutomaalle, eikä rakennusten päälle, tai naapurin tontille. Siinä sitä riittää karsimista ja siivoamista.




Vetelin eilen ruohonleikkurin kitaan puista lennelleet lehdet ja risut nurmikolta. Tammesta oli tippunut paljon terhoja, niitä on nurmikko täynnä. Pihakasvit eivät kärsineet, paitsi yksi kärhöteline oli nujussa. Olipahan taas kerran muistutus luonnon voimista, ja kuinka pieni on ihminen.

Pihakierroksella illalla huomasin joidenkin kasvien ottaneen uusintakierroksen kukinnassa. Alppikärhö nyt yleensäkin kukkii muutamin kukin vielä loppukesällä, mutten muista koskaan suviruusun tai tornionlaakson kukkineen enää näin myöhään. Myös pihaesikossa oli muutama kukkanen.

Kärhöistä Wars. Nike on vasta puhjennut kukkaansa. Kivan näköinen on myös punainen tädyke ohotanmarunan vieressä.



















Valoa ja kuistin tunnelmia

Torstaina, 11.8.2016

Mielessä on ollut jo muutamana kesänä hankkia pihalle  aurinkokennolla toimivia pihavaloja. Jotenkin ei vain ole sattunut sopivan näköisiä, mutta  Plantagenista löytyi silmiä miellyttävät  pallovalot. Otin kokeeksi kolme pallukkaa etupihan tuloväylän varrelle. Yllätyin positiivisesti, kun näyttivät tosi kivoilta, eikä valokaan ole liian kylmän sävyinen. Talvellahan näistä ei ehkä ole iloa, tuskin latautuvat tarpeeksi, mutta toistaiseksi antavat kivan lisäyksen pimeään puutarhaan. Näitä voisi hakea muutaman myös takapihan terassille.




Tästäpä sitten innostuinkin hankkimaan myös etukuistille aurinkoenergialla toimivan valorenksun. Muutamana viikonloppuna on pitänyt istahtaa pimeän tultua vähän fiilistelemään. Lämmintä niskaan ja villasukat jalkaan, niin vähän aikaa on tarennut nautiskella elokuun pimeästä.





Kuistilla on tänä kesänä amppeleissa kasvanut kahta eri väristä miljoonakelloa, lumihiutaletta ja valkoista riippaverbenaa. Mukavasti kukkivat vielä, kun antaa lannoitekastelua useamman kerran viikossa.





Kesäkukkien lisäksi tein ikkunalaudalle syklaameista ja murateista asetelman pari viikkoa sitten.  Lattialla on lisäksi tuliaisena saatu pallokrysanteemi. Siitä tulee aina niin syksyinen tuntu.
Kuistin lattia piti muuten maalata jo keväällä, mutta se työ siirtyi kyllä ensi vuodelle.