Kesä

Kesä

Oppii, ei opi...

Perjantaina, 27.9.2013

Kolea viikko. Lämpöä ollut joinakin päivinä ainoastaan muutama aste, muttei kuitenkaan pakkasen puolella täällä meidän mäellä. Käyttöä on ollut jo kovasti viime viikonloppuna kutaistuilla myssyllä ja kaulahuivilla.
Täytyy varjella tuolla pehmeässä pääkopassa niitä viimeisiä harmaita aivosoluja.

Pasuunakukka lurpautti kauniit kellokukkansa, samoin bataatti. Miljoonakellot kuistilla ja keijunmekko takaterassilla kukkivat vielä mukavasti. 



Kollegoiden kanssa olemme rampanneet viime ajat koulutuksessa uutta järjestelmää opiskelemassa, eilen oli viimeinen varsinainen koulutuspäivä Jyväskylässä. Tänään sitten pääsimme ensimmäistä kertaa tositoimiin ja kokeilemaan omalla työpaikallamme uutta systeemiä, tosin vielä  ilman asiakkaita. Onneksi, sillä on siinä vaan opettelemista vielä, ennenkuin kaikki menee rutiinilla. Huomasin oikeasti jossakin vaiheessa repiväni tukkaani kaksin käsin,  pääsipä jokunen ruma sanakin suusta...

Josko tälläisi tämmöisen rintanapin puseroonsa äkäisten asiakkaiden varulta, jos sattuu kovasti töppäilemään? Korjataan huumorilla se, mihin ei järki pysty.

Mukavaa viikonloppua!


Keittää

Tiistaina, 24.9.2013

Viikko on alkanut koulunpenkillä istuessa. Työpaikalla vaihdetaan uuteen tietokonejärjestelmään, ja sen salaisuuksiin on nyt perehdytty useampana päivänä. Näyttää ja tuntuu monimutkaiselta. Tietysti, koska hakuominaisuuksia ja muita hienouksia on  rutkasti enemmäin entiseen verrattuna. Mutta toisaalta mukavaa vaihtelua ja kiva huomata, että tälläkin iällä vielä oppii uutta. Toivottavasti:)

Paikkakunnallamme on vedet  sekaisin. Sisäisesti nautittavan veden keittokehotus jatkuu kolmatta viikkoa. Vettä on keitelty, ostettu kaupasta sekä haettu yhdeksän kilometrin päästä kunnan osoittamasta vedenottopisteestä. Onneksi vettä kuitenkin tulee kraanasta, ja sillä voi peseytyä. Tuoreessa muistissa on jokunen vuosi sitten putkirikko asuinalueellamme, kun hanasta ei tullut minkäänlaista juoksevaa. Tämä sattui vielä joulun alla ja kesti pari päivää. Vessaakaan ei voinut käyttää, kävimme takapihalla potalla asioimassa...

Ulkosalla en ole saanut mitään aikaiseksi. Puutarhatuolien, sekä keinun istuinpäälliset kannoin saunalle kuivamaan, ja sitä myöten ne viedään talvisäilöön odottamaan ensi kevättä. Kukkasipuleita voisi pikkuhiljaa alkaa istuttelemaan, niitä onkin kertynyt nurkkiin pienoinen kasa. 





Käsitöitä

Lauantaina, 21.9.2013

Syksyn neulontakausi on sitten aloitettu! Ruokamarketissa oli niin houkuttelevan näköistä lankaa, että piti sitten sortua. Aloitin tekemään itselleni kaulanlämmitintä neulemallilla, jossa joka toisella kerroksella otetaan lanka neulomatta puikolle, ja seuraavalla sitten se pudotetaan, muuten yksi nurin yksi oikein. Tulee aika veikeän ja ilmavan näköistä jälkeä ja on tosi joutuisaa tehdä.

Muuten viikonloppu sujunee tupahommissa, kun satelee vettä.  Siivousta ja pyykkikasojen käsittelemistä, sitä perinteistä. Ja arvatkaa mitä, ne hommelit on jo nyt tehtynä, kun heräsin niin aikaisin:) 

Kohta otan ompelukoneen esille ja jatkan käsityölinjalla. Aion ommella sohvan isoihin tyynyihin uudet päälliset. Ei iso työ, mutta kangas on silti odottanut kaapissa jo puolen vuotta. Samalla pitää lyhentää pitkien housujen lahkeet, minä kun en onnistu juuri koskaan löytämään tarpeeksi lyhyitä. Joten hyvää viikonloppua ja surrur!










Touhotin

Tiistaina, 17.9.2013

Kaksitoista multasäkkiä, sekä kymmenkunta kukantaimea ovat odottaneet takapihalla innostuksen kipinää jo parisen viikkoa. Tänään se sitten iski. Töistä päästyäni heitin piharöntteet niskaan ja lähdin tarkastelemaan tilannetta. Tarkoituksena oli laajentaa etupihan istutusalueita hiukan ja suoristaa kahden penkin pyöreät kulmat.

Kottareihin vettä ja sanomalehtiä vino pino likoon. Valkoisen villalangan avulla merkkasin uudet rajat penkkeihin ja kanttausraudalla rajaa myöten tein pienen vaon nurmikkoon. Märät sanomalehdet asettelin vihreän nurmikon päälle paksuksi kerrokseksi. Ja eikun multaa päälle. Nopeasti syntyi uutta aluetta!








Poika tuli sopivasti kotia ja ihmettelemään tekemisiäni. Avuliaasti haki loput multasäkit takapihalta. Katseli siinä ympärilleen ja kysyi ihmeissään: " Ai, onks meillä tollanenkin lätäkkö?" Ei ollut muka aikaisemmin viime kesänä tehtyä allasta huomannut.




Mukavasti sain istutusalueet tehtyä ja kasvitkin istutettua. Samalla siirsin joitakin toisten kasvien alle jääneitä väljemmille vesille, kuten yhden tummalehtisen heucheran. Takapihan penkistä revin liiaksi levinnyttä tulikukkaa isot kasat pois. Juuri kun ajattelin lopetella pihapuuhat siltä päivältä, aukeni takaovi, ja poika huikkasi: "Ennättääkö se  touhotin kahville?"  No jo vain ennätin, ja hyvälle maistui kahvikupillinen leivän kera hikisen urakan päätteeksi.


Europeana on aloittanut uuden kukintakierroksen





Rosvopaistista täytekakkuun

Sunnuntaina, 15.9.2013

Viikonloppu meni taas kerran tosi nopeasti, kuten myös viime viikkokin. Kesäinen sää jatkui vielä eiliseen saakka, tänään oli jo hieman viileämpää. Lauantai oli tietysti se perinteinen siivouspäivä pyykkitouhuineen. Leipoakin piti vähäsen, kun tänään oli odotettavissa kahvitteluvieraita. Pitkästä aikaa värkkäsin suolaiseksi tarjottavaksi tuulihattuja, jotka täytin kinkku-ruohosipuli-ranskankermamössöllä. Pullaa en viitsinyt tehdä, mutta perinteisen marjatäytteisen täytekakun leipasin, sekä omenapiirakan, johon nappasin ohjeen telkkarin Makuja-ohjelmasta. Jalo ajatus oli vielä ennättää ulkohommiin, mutta jalat olivat jo tässä vaiheessa niin poikki, etten kertakaikkiaan jaksanut.






Illalla pääsin nauttimaan Onnelaan rosvopaistia kaikkien herkullisten lisähöysteiden kera. Olipa kertakaikkisen suussasulavat sapuskat, nam! Sisareni on paitsi Superpuutarhuri, myös huippukokki. Mureasta rosvopaistista kiitos ja kunnia menee sisareni miehelle, jonka bravuureihin rosvopaisti kuuluu. Samalla tapasin pitkästä aikaa kummityttäreni perheineen, jotka olivat Espoosta tulleet viikonloppua viettämään kotikotia. Rattoisasti kului ilta muistellessa kaikkia vanhoja hauskoja juttuja.

Tänään on sitten kahviteltu sukulaisten ja ystäväni kanssa meillä Lätykässä. Sain kaikenlaisia ihania tuliaisia, ihan kuin olisi isommatkin merkkipäivät olleet. Ystäväni toi upean syyskrysanteemiasetelman sekä suklaata. Äiti oli puolestaan taas neulonut paritkin villasukat paleleville jaloilleni, ja Onnelan väki toi kassillisen itse kasvatettuja koristekurpitsoja syyskoristeeksi, sekä kauniilla tekstillä varustetun keittiöliinan. Näillä eväillä on hyvä aloittaa taas uusi viikko huomenna:)







Puunkaatoa

Keskiviikkona, 11.9.2013

Kyllä sitä ihminen voi pienestä ottaa stressiä ja melkein menettää yöunensakin, kuten esim. naapurin puun kaadosta. Kolmisen viikkoa sitten ilmoittivat ohikulkiessaan yläpuolisen naapuritalon omistajat (jotka eivät itse asua talossa)  aikovansa kaataa puut pois tonttiemme väliltä.. Kaksi keskikokoista mäntyä, joista toinen oli rajalla, ja toinen heidän mukaansa kokonaan heidän tontillaan. Lisäksi vierestä lähtisivät kaikki pienet pihlajat ja vaahterat, jotka ovat olleet mukavana näkösuojana kesäaikaan. 

Minua asia alkoi jurppimaan niin kovasti, että pari yötä meni huonoilla unilla. Kuvittelin mielessäni paljasta jyrkkää rinnettä ja suoraa näkymää ikkunasta ikkunaan. 

Eilen kun tulimme mökiltä, olikin sitten rajalla oleva puu kaadettu, samoin useampi muu puu kauempaa heidän tontiltaan - mutta näkösuojapuut ja toinen mänty olivatkin edelleen pystyssä!  Eipä silti, mänty olisi kyllä mielestäni joutanutkin hävittää, kunhan nätit lehtipuut säästyvät.


Tässä olisi nyt tyhjää, jos puut olisivatkin olleet naapurin puolella

Värit katoavat pikkuhiljaa puutarhasta

Neilikkaruusu vielä hehkeänä

Clematis Semu ihan parhaimmillaan

Koristemaissin kukintoja



Lisää kuvateksti




Nääs

Sunnuntaina, 8.9.2013

Kulunut viikko on ollut ihmeellisen lämmin. Päivisin on lämpötila kohonnut yli 20 asteen, mutta yöt ovat olleet tosi viileitä. Aamuisin maisemaa on verhonnut maitomainen sumu, kuten tänäänkin. Työpäivän jälkeen on ollut ihanaa istahtaa kahvikupposen kera pihakeinuun nauttimaan kesän viimeisistä lämpöisistä päivistä.

Eilen haki Onnelan väki, siis sisareni miehineen,  minut taas kerran kyytiinsä. Syksyn piristys- ja virkistysreissu suunnattiin tällä kertaa Tampereelle. Kiertelimme shoppailemassa ensin Koskikeskuksessa, sitten muualla keskustan alueella. Muutaman lämpimän neuleen ja paidan löysin itselleni viilenevien päivien varalle.

Nälän kolkutellessa suolia poikkesimme kosken partaalle Rossoon syömään myöhäistä lounasta. Aurinko paistoi kesäisen lämpimästi terassille, missä söimme maittavat ateriat ja sisareni kanssa nautimme jopa lasit viiniä. Kesäinen sää oli yllättänyt henkilökunnan, jota oli aivan liian vähän asiakkaisiin nähden.

Ruoan jälkeen jatkoimme vielä kuljeskelua kaupungilla ja suuntasimme sitten perinteisesti Kangasalan Marjamäen pajutilan leivoskahvien kautta kotimatkalle. Auton ikkunasta ihastelin pirkanmaalaista maalaismaisemaa kullankeltaisine viljapeltoineen ja auringossa kimaltelevine järvineen. Kuin suoraan vanhoista kotimaisista elokuvista! Mukava päivä ja onnistunut reissu taas kerran. Superkiitokset Onnelaan, ja vielä erityiskiitos kuskillemme, joka niin kärsivällisesti jaksoi meitä odottaa ropeloidessamme sisareni kanssa vaateliikkeiden tarjontaa:)

Kotona lämmitimme saunan tavallista myöhemmin. Sytyttelin ulos pimeyteen lyhtyjä ja kynttilöitä. Saunan jälkeen istuskelin itsekseni vielä nauttimassa leppeästä tunnelmasta keinussa nauttien kylmästä siideristä kynttilöiden valossa.




Taimivaihtoa

Tiistaina, 3.9.2013

Syyskuu alkoi mukavasti. Sain sunnuntaina vieraakseni meidän Keski-Suomen  puutarhanettiläisten porukan syyspuolen taimivaihdon merkeissä. Aurinkoisten poutapäivien väliin piti tietysti osua sateisempi päivä, mutta eipä se näyttänyt innostusta latistavan. Minä en edes huomannut koko sadetta, kun kiertelimme pihaa katsastamassa, tosin hyvin sadekamppein varustettuina.

Etukuistilla mahduimme sateensuojassa juuri ja juuri sitten vaihtokauppaakin tekemään. Sainpa taas mitä mielenkiintoisempiä kasvituttavuuksia, vaikka mitään en olevinaan olisi tarvinnut. Kuistilla kastselin vieraiden lähdettyä jäänyttä saalista: variegata syysleimua, jotakin hienoa liljakasvia (jonka nimen jo unohdin), juovasilmiötä, sinivaleunikoita, erikoisempia digitaliksia ym.

Sisälle siirryimme nauttimaan kuumaa juotavaa ja suolaista ja makeaa kahvileipää. Juttu luisti taas, niinkuin aina ennenkin, ja nauru raikui. Tämä porukka on kyllä niin parasta! Tästä sai taas voimia pitkälle syksyyn:)