Kesä

Kesä

Puutarhavuosi 2013


Vuoden vaihteessa on hyvä tehdä katsaus menneeseen puutarhavuoteen 2013. Talvi oli kunnon talvi, ja tuntuikin etteivät metriset lumikinokset sula ikinä. Harrastelijatarhuri vahtasi turhautuneena ikkunasta lumen peittämiä kukkahalmeitaan vielä huhtikuussa. Tuntumaa multaan sain pienen annoksen kylväessäni koristemaissin siemeniä itämään huhtikuun alussa.

Huhtikuun lopussa hanget olivat huvenneet sen verran, että ensimmäisenä urheasti maasta punertavia päitään nostivat köynnöspinaatin terhakat alut.

Toukokuussa sää lämpenikin sitten vauhdilla ja talvi vaihtui lähes kertarysäyksellä kesäisen helteisiin keleihin. Yhtäkkiä puutarha rehahti täyteen vehreyteen. Helteiden vuoksi jäi puutarhanhoito kastelun tasolle. 

Kuumassa ei jaksanut kantata eikä kitkeä. Nautiskelin ihanista keleistä ja kasvun seuraamisesta uutukaisessa keinussa takaterassilla. 

Kevät ja alkukesä oli tosi kuivaa. Kuivuus ja äkkiä alkanut kuumuus ruskistuttivat takapihan tuijat ikävästi. Menetyksiä oli muitakin. Etupihalle
istuttamani helmiorapihlaja ei kestänyt talvea. Monta vuotta kasvanut runkomallinen purppuraheisiangervo kitui myös hengiltä, samoin edelliskesänä istutettu runkomallinen aroniapuu. Myös muutama Europeana-ruusu oli heittänyt veivinsä talven aikana.



Juhannukseen mennessä tuntui, että kohta ovat jo kaikki kasvit kukkineet. Pionit kukkivat tosi ihanasti, eikä niitä nyt sadekaan piiskannut maahan.



Kesäkukkina oli etukuistilla perinteiset miljoonakelloamppelit. Isoissa laatikoissa oli tuijaa, sekä koristebataatteja. Kesäkukat kiittivät lämpöisistä keleistä kukkimalla aivan älyttömästi, amppelien ympärimittä kesän lopulla oli varmasti yli metrin.



Helteet eivät houkutelleet juurikaan taimiostoksille. Talvella olin  tilannut Viherpeukaloista muutamia kasveja, ihana tuttavuus oli loistavan sininen tädyke Royal Candless. Menetettyjen ruusujen tilalle ei koko Jyväskylästä löytynyt enää Europeanaa, joten otin muutaman Kaarinan.




Kesän taimistoreissut tuli tehtyä hieman kauemmaksi totutusta. Kesäkuun lopulla ajelimme sisareni kanssa Pietarsaareen Blomqvistin taimistolle, ja toinen reissu tehtiin Rauman lähelle Vakka-Taimeen. Näistä mukaan tarttui erilaisia punasävyisiä heisiangervoja, Tuurenpihlaja, luppiota, sekä keltalehtisiä angervoja.

Kesän kohokohta, jota olin jännittänyt koko vuoden, oli heinäkuun alussa. Silloin ilmestyi nimittäin Viherpiha-lehti, jossa oli juttu meidän pihastamme. Toimittaja Anne Kärkkäinen ja valokuvaaja Raija Kolehmainen olivatkin tehneet puutarhastamme oikein edustavan ja hienon jutun kauniine kuvineen.



Meidän oman "puutarhaseuramme", eli Keski-Suomen puutarhanettiläisten taimivaihdot olivat tänä vuonna alkukesästä Jyväskylän Kuokkalassa, sekä loppukesällä meillä. Sattui tietysti se ainut sadepäivän pitkiin aikoihin, ja sateessa kiertelimme katselemassa minun rustailujani.

Kärhöt tykkäsivät aurinkoisesta ja helteisestä kesästä ja kukkivat hienosti ja runsaasti. Kastella niitä kyllä piti normaalia enemmän. Kuivuus jatkui myös heinäkuussa, nurmikkokin kuivui paikoittain.




Positiivinen yllätys oli pallohortensia Annabella. Istutin etupihan lätäkön ryhmään sen ihan kokeilumielessä edelliskesänä, enkä uskonut sen kestävän talven yli. Sepä kukkikin kauniisti, ja siitä innostuneena hankin loppukesällä toisen samanlaisen. Samassa penkissä  kermesmarja jatkoi roimaa kasvuaan peitoten jo vieressä kasvavia.




Loppukesä oli taas värikästä kukintaa. Muutamia lehtokotiloita löytyi ilta myöhäisellä nurmikolta, näyttää siltä että ovat tulleet jäädäkseen. Ferramolia kylvin kukkapenkkeihin. Kaiken värikkyyden keskellä näyttävät vihreät havut mukavan rauhallisilta. Niitä istutin muutaman lisää.





Elokuu jatkui lämpimänä. Oli ihanaa istahtaa takaterassin keinuun saunan jälkeen leppeään pimenevään iltaan ja kuunnella suihkulähteen solinaa ja naapurin tuulikellon vienoa helinää. Myöhään yöhön saatoimme siipan kanssa vaan istuskella ja ihmetellä.





Syyskuukin  oli vielä lämmin, ja sain uutta intoa pihatöihin. Muokkasin etupihan kahta istutusaluetta ja samantein suurensin niitä hiukan. Talvi on vielä aikaa pohtia, mitä näihin multaisiin kohtiin ensi keväänä istuttaisin. Muuta uutta aluetta en tehnytkään.


Hyötykasvimaa vajan seinustalla ei kukoistanut. Salaatti siinä kasvoi, sekä muutama yrttipuska, ja ruusupapu. Multa on ehkä liian ravinneköyhää. Täytyy ensi kesänä sillekin jotain tehdä.


Syksy oli leuto ja pitkä, marraskuussa satanut lumi on sulanut pois, ja koko joulun aika loppuvuoteen asti on ollut lämmintä ja sateista. Täytyy vain toivoa, että kasvit pärjäävät talven yli. Runsas lumipeite auttaisi kovasti siinä asiassa.

Näissä maisemissa, kasvien ja puskien välissä, mä näitä polkuja tallaan... toivon mukaan myös ensi kesänä:)





Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, puutarhavuosi 2013 Lätykässä

Joulumuistoja

Lauantaina, 28.12.2013

Joulunpyhät onnellisesti ohi. Sää jatkuu pilvisenä, lämpimänä ja sateentihkuisena. Sateinen sää ei juuri houkutellut ulkoilemaan, joulupäivän iltana tosin tein sateessa kävelylenkin. Syömisen lomassa saikin ihan hyvällä omalla tunnolla lueskella ja katsella telkkaria, ja ottaa päivätirsoja lämpimän huovan alla. 

Aatonaattona kaiken touhuamisen ja siivouksen päälle oli mukava lämmittää sauna ja päästä pesulle. Enpä osannut ottaa huomioon, että vielä myöhemmin illalla tulisi ystäviä poikkeamaan. Niinpä sitten otin joulutervehdyksiä vastaan vanhassa yöpaidassa, villasukat jalassa ja tukka märkänä:) Ensi jouluna täytyy skarpata tässä kohtaa.

Jouluaatto kului vanhan kaavan mukaan: puuroa, joulurauhanjulistusta, vierailu mummolaan, käynti hautausmaalla, sauna, pääateria sekä lopuksi pakettien jako. Vaikka meidän suvussamme on jo aikaa sitten sovittu, ettei anneta lahjoja aikuisille, näytti niitä kuitenkin kertyneen.

Minäkin sain muutaman lahjan. Suloisin lahja tuli kummitytöltäni, tosi nätti Vigarin pesuharja kivassa metallisessa kotelossa. Ystäväni toi kauniin kynttilälyhdyn. Sain myös lämpimän villaisen huovan, jonka alla on mukava ottaa päiväunia. Viiniä, konjakkia, juustoja, itsesavustetun lohen, yöpaidan, yrttikylpytarvikkeita ym. Olin kai sitten ollut aika kiltti:)









Jouluna

Oikein rauhallista, leppoisaa ja rentouttavaa
joulunaikaa kaikille!





Vihertävää joulua

Maanantaina, 23.12.2013

Aatonaatto ja Sennin-päivä. Onnea eteläiseen Suomeen rakkaalle kummitytölle! Joulukiireet on hyvällä mallilla, eli kaikki listalla ollut on tehtynä. Takapakkia tuli perunalaatikoiden kanssa. Tein entiseltä kollegalta saadun ohjeen mukaan, kuten kymmeninä jouluina ennenkin. Kaikki näytti hyvältä siihen asti, kun otin laatikot pois uunista. Vuokien sisältö oli aika litkua, suorastaan vellimäistä. Täytynee sekoittaa joukkoon vähän vaikka vehnäjauhoja ja laittaa aattona uudestaan uuniin. 

Sensijaan porkkanalaatikot onnistuivat niin hyvin, että tein toisenkin satsin. Isäntä söisi sitä vaikka kuinka. Tein myös joulutorttuja Riitanpuutarha-blogista napatun ohjeen mukaan. Kyllä tuli mahtavan hyviä, isäntää piti jo toppuutella, että jäisi jouluksikin.

Tänään tein kierroksen vesisateessa ympäri pihan. Hämmästyksekseni kasvilavassa vihersi terhakka persiljapuska, samon salvia ja timjami näyttivät voivan hyvin. On tämä erikoista, tässähän alkaa jo uskoa siihen paljonpuhuttuun ilmastomuutokseen. 

Nyt lähden kaivelemaan joulukuusen varaston perältä, tuon sen suihkun kautta sisälle ja koristelen sitten illemmalla.




Joulun touhuja

Lauantaina, 21.12.2013

Joululoma alkoi. Kaikessa rauhassa olen siivonnut kotia joulukuntoon. Ajattelin juuri, kumpi on minun mielestäni parempi - siivota yksin vai miesväen avustuksella? Tulinpa siihen tulokseen, että kaikkein mieluiten touhuan ihan itsekseni. Minulle riittää, jos miesväki vie painavat maton pihalle, tamppaa ne ja häipyy jaloista:)

Olohuonetta imuroidessani lauloin radion mukana joululauluja. Äänellä, jota ympäristö ei juurikaan arvosta. Pojan herättyä sainkin häneltä kipakat hyvänhuomenen toivotukset. Oli kuulema herännyt lauluuni, kun oli niin karmeaa kuultavaa. Ja vieläpä kovaäänistä.

Pihalla on tosi jäistä, ja lumet ovat sulaneet melkein kokonaan. Arvelen, että tämmöiset kelit eivät tee hyvää pihan kasveille. Mies ostaa hurautti lumilingon, mutta luntahan ei nyt tule kiusallakaan, että pääsisi koeajolle.

Minun iltani jatkuu pyykin viikkauksella ja mankeloinnilla, ja vielä pitäisi kääriä jokunen joululahja pakettiin.
Mukavaa joulunalusviikonloppua!



Uuni kuumana

Lauantaina, 14.12.2013

No huh, juuri kun  istahdin koneen ääreen, alkoi palovaroitin ujeltaa.  Kaamea ääni, mikä tietysti pitääkin olla, että siihen havahtuu. Korvissa soi vieläkin. Uuni on ollut kuumana koko päivän ja kun otin viimeisenä paistamani pikku pitsat uunista, hulahti uunista kuumaa ilmaa sen verran, että palovaroitin siitä hermostui. Ovi äkkiä auki ja sisään virrannut pakkasilma taltutti ujelluksen. Varoitin on ehkä vähän huonossa paikassa, kun aika usein pärähtää samasta syystä huutamaan. 

Ensin paistoin perunamuusin jämistä perunarieskoja, sitten pari pellillistä joulutorttuja ja pipareita, ja viimeisenä iltapalaksi pieniä kinkkupitsoja. Ajattelin, josko pipareiden paisto ja tuoksu toisi edes vähäsen joulufiilistä, kun tuntuu nyt olevan hiukan hakusessa. Jospa se pikkuhiljaa löytyisi.

Jälkikasvu nukkuu  vielä, ei herännyt edes ujellukseen. Nukkuu pois ajoväsymystään, kun sai eilen ajokortin ja ajeli  aamuyön pikkutunneille asti pitkin naapuripitäjiä. Minä en tietysti osannut nukkua, ennenkuin poika ja auto olivat turvallisesti kotipihassa. 

Minä keitän nyt hyvät päiväkahvit ja koemaistan paistoksia. Oikein mukavaa viikonloppua!












Näkikö kukaan?

Torstaina, 12.12.2013

Suojakeli, ja varsinkin sen päälle tuleva pakkanen, tekevät kadut ja tiet liukkaiksi. Liukasta oli tänä aamunakin kävellä kepsutella, vaikka mittari oli plussan puolella. Miesväki jäi vielä nukkumaan, kun ennen seitsemää läksin jalkaisin työmaalle. Meiltä lähdettäessä on heti jyrkkä alamäki, ja vaikka kuinka yritin varovasti askeltaa, lähtivät jalat alta yhdessä hujauksessa.
 
Merkillisten akrobaattisten liikkeiden ja jokusen nopean, hyvässä etunojasukelluksessa tehdyn juoksuaskeleen jälkeen pääsin kuitenkin tasapainoon ja takaisin tolpilleni. Toisessa kädessä ollut työkassi teki volttia ja salaattieväskin tuli uudelleen sekoitetuksi. Onneksi kassin vetoketju oli kiinni.
 
Siinä sitten myssyä silmiltä nostaessani ensimmäinen ajatus oli, näkikö kukaan? Hätäinen silmäys tyhjälle tielle, ei ketään, Luojan kiitos! Mikä ihme kaatumisessa ja liukastelussa on niin noloa? Vaikka kuinka sattuisi nilkkaan, tai polvi olisi ruvella ja housunkangas veressä ja revennyt, pitää vaan jatkaa pää pystyssä selkä suorana matkaa, että eihän tässä kuinkaan käynyt.
 
Loppumatka sujui kommelluksitta, kun kuljin jalkatien lumenpuoleista reunaa ja oikein iskin kengänkorkoa lumeen. Töissä piti voimistella ja venytellä niskoja ja hartioita, kun kummasti varovainen kulku jännitti myös kropan yläosaa.
 
Liikkukaahan varovasti!
 
 

Herra 18 v

Maanantaina, 9.12.2013

Tänään koitti jälkikasvumme hartaasti odottama päivä, kun saavutti maagisen 18-vuoden iän. On sitä odotettu ja tuskailtu, kun kaikki muut kaverinsa ovat päässeet baariin, saaneet ostaa itse kaljansa ja tupakkinsa, ajokortista nyt puhumattakaan...

Viikonloppu menikin sitten ihan juhlien merkeissä. Ensin siivoilua ja leipomista, sitten lauantaina ja sunnuntaina kakkukahvittelua sukulaisten ja ystävien kesken. Huomasin taas kerran, miten mukavaa minusta on laittaa pieniä kodikkaita perhejuhlia. Itse juhlakalu oli  myös kovasti tyytyväinen ja mielissään saamistaan lahjuksista ja huomionosoituksista. Mukavaa oli myös tavata serkkuja pitkästä aikaa, sekä muuta sukua.

Juhlia varten asettelin jo pieniä joulukoristeitakin esille, meillä onkin jo aika jouluisen näköistä. Toki suurin osa koristeista odottaaa vielä oikeaa joulua. Yläkomerosta kaivelin allergisen perheen varmat nakit, eli tekojoulukukat esille. Aika helppoa, pölyt vaan pyyhkäisee :)







Jouluisia tunnelmia haistelemassa

Sunnuntaina, 1.12.2013

Ensimmäinen adventtisunnuntai. Luonto on täällä saanut lumikuorrutuksen ylleen viikonlopun aikana. Kova tuuli puhaltelee taas vaihteeksi, toivottavasti ei tule nyt sähkäkatkoja kuitenkaan. 

Minä pääsin taas vähän reissamaan, kun Onnelan väki otti minut lauantaina  takapenkkiläisekseen.  Matka vei Tampereelle perinteiselle joulunalusreissulle. Tarkoituksena oli käydä joulutorilla, mutta sepä avataankin vasta 5. päivä. Kiertelimme kaupungilla ja perinteisillä ostospaikoillamme.

Mukaan tarttui vähän joulukoristeita sekä joululahjoja omalle väelle. Ikea tutkittiin tietysti ja ravittiin pötsit lihapulla-aterioilla. Päivä kului tosi mukavasti ja rattoisasti hauskassa seurassa. Kotimatka kävi perinteisesti Marjamäen pajutilan kautta. Siellä hörpättiin kahvit ja katseltiin kaikkea ihanaa. Ulkovajaan oli tehty hauska tonttumökki. Siellä tontut häärivät kukin puuhissaan: yksi soitteli haitaria, muori touhusi kyökissä, joku oli herennyt voimistelemaan ja joku hypännyt ammeeseen.

Tässä  vähän jouluisia tonttutunnelmia teillekin: