Kesä

Kesä

Punaista ja keltaista

Tiistaina, 29.7.2014

Helle jatkuu, nyt on ylitetty jo +30 asteen raja useampana päivänä. Viikonloppu vietettiin mökkielämää. Mökkiin ei paista suoraan aurinko, joten paksut hirsiseinät olivat pitäneet sisätilat mukavan vilpoisina verrattuna vakituiseen asuntoomme. Pihahommia teimme hieman sielläkin. Nurmikon leikkuun lisäksi karsimme lammen rannasta pieniä puita, lähinnä koivuja ja pajuja. Yllättävän nopeasti ne tuppaavat kasvamaan. Hikisenä oli mukavaa pulahtaa välillä lampeen.

Eilen tyhjensin takapihan altaan janoisille kasveille. Heti kun sain altaan uudelleen täytettyä puhtaalla vedellä, nousi ukkoskuuro. Ukkonen paukutteli oikein kunnolla, eikä mennyt kauaakaan, kun jo paloautot kiitivät pillit ulvoen tulipaloa sammuttamaan. Vettä tuli oikein kaatamalla, taisipa joukossa olla rakeitakin. 

Meiltä katkesi sähköt. Kirkonkylällä ei yleensä ole kovinkaan pitkiä sähkökatkoja, enimmilläänkin jotain 15 minuuttia. Nyt katkos kesti peräti neljä tuntia. Katkon alettua sain vieraakseni kummityttö nuoremman äitinsä kanssa. Ei voinut edes kahvia vieraille keitellä, limsaa nautiskelimme leivonnaisten kera.

Puutarhassa on nyt väriä. Nauhusrivistö kukkii keltaisena kymmenen metrin jonona takapihan seinustalla. Altaan reunalla hehkuu kirkkaan punaisena väriminttu. Kärhöistä ei kannata nyt paljoa mainita, ne ovat surkeita. Ainoastaan Aljonouska ja Eriostemon kukkivat uskollisesti. Kärhöportissa on pelkkää vihreää, kun ainoastaan köynnöspinaatti rehottaa. Rouge Cardinalissa on muutama kukka lyhyessä varressa ja ihanainen Hagley Hybrid loistaa peräti yhdellä kukkasella. Voi olla, että ensi keväänä istuttelen uusia tilalle.









Kotimaan matkailua

Perjantaina, 25.7.2014

Kuluneella viikolla olemme harrastaneet kotimaan matkailua oikein olan takaa. Mies antoi itselleen viikon mittaisen kesäloman, ja päätimme ajella jossain päin päivän reissuja. Viileässä autossa on mukava istuskella tälläisellä helteellä ja katsella suomalaista kesämaisemaa.

Alkuviikosta kävimme naapuripitäjäkierroksella, päätyen mökille saunomaan. Keskiviikkona suuntasimme Renun kohti Tuuria. Mies ei ole mikään shoppailijaluonne, eikä ollut käynyt Tuurissa moneen vuoteen. Olihan siinä ihmettelemistä, miten paljon alue on kasvanut ja laajentunut. Ja se ihmismäärä! Kävimme tietysti myös pihamyymälässä, jotakin pientä sieltäkin tarttui mukaan. 

Matka jatkui ehdotuksestani Seinäjoelle. Lähellä Seinäjokea tuumiskelin, josko voisimme käydä Lakeuden Vihertaimistossa, kun kerran siellä päin ollaan. Mies epäili, tokko osaamme sinne, meillä kun ei ollut edes karttaa, saati navigaattoria mukana. Salamannopeasti sukelsi meikäläisen käsi laukkuun, ja kuinka ollakaan, sieltä löytyi  piirretty kartta taimistolle! Taimisto löytyi helposti, mutta perillä en oikein kuumuudessa jaksanutkaan keskittyä taimiin. Mutta eipä sieltäkään tyhjin käsin pois lähdetty:)

Torstaiaamuna mies keksi määränpääksi Imatran. Jyväskylästä Mikkeliin, sieltä Anttolan kautta Puumalaan. Olihan upeita maisemia Saimaan rantamilla! Puumalassa poikkesimme kylälle. Sinne oli sitten viime käynnin rakennettu huimaavan upea ja korkea silta. Näkymät huikeat, sitten kun uskalsin silmäni avata. Ihan varpaista asti vihloi, kun pelotti. Voin suositella matkakohteeksi.

Imatra tutkittiin, koski oli kuiva ja kuivanakin ihan pelottavan näköinen. Kotimatkalle lähdettiin Lappeenrannan ja Mäntyharjun kautta. Sielläkin oli vallan upeita kesäisiä järvimaisemia. Mukavia tällaiset reissut, kun pääseen kotia yöksi:)

Kuvia ei reissulta tullut, kun en muistanut ottaa kameraa mukaan. Mutta pihakuvia piisaa:)





Keltaista ihanuutta

Tiistaina, 22.7.2014

Upeat lomakelit senkun jatkuvat. Helteiden väliin saimme viikonloppuna myös ukkos- ja sadekuuroja. Lauantaina, sillä välin kun kävimme mökillä saunomassa, oli tullut rankasti vettä. Terassin pöydällä olevaan kynttilälyhtyyn oli kertynyt vettä parin tunnin aikana yli 5 senttiä. Ritarinkannukset olivat hujan hajan pitkin maata, ja syysasteripuska oli levinnyt maata pitkin. Vesiallas oli niin piripintaan täynnä, ettei näkynyt suihkunpäätäkään. Vesi teki hyvää kuiville kukkapenkeille, myös päätykäytävän nurmikko vihertyi ennalleen.

Rankkasade oli vienyt mennessään myös vaaleanpunaisten ruusujen kukinnot. Leikoin kukintojen jämät  ja ruskistuneet nuput pois. Uusia nuppuja näkyy olevan ihan mukavasti. Etupihalla ihanainen itoh-pioni "Bartzella" avasi ainokaisen nuppunsa. Vaikken ole mikään keltaisten kukkien ystävä, kolahti tämä hennonkeltainen pioni niin syvälle, että se piti saada omaan pihaan. Kukka on juuri niin ihanan vaaleankeltainen kuin kuvissakin. 

Päivät kuluvat nopeasti. Aamusta kun laittaa sapuskat perheelle, jää loppupäivä aikaa haahuilla pihalla ja nauttia näkymistä. Helteellä ei juuri muuta jaksa, kuin pakollisen nurmikonleikkuun ja kuihtuneiden kukkien nyppimisen. Eikä tarvitsekaan. Kasteltavat kukat hoidellaan aamuin illoin.




Tädyke "Royal Candless" kukkii sinisenä läiskänä keltaisen keijuangervon vieressä



Etikkaa kehiin

Keskiviikkona, 16.7.2014

Tänään oli kanttauspäivä. Katsoin, että on sopivan pilvinen ja ei niin kovin helteinen sää siihen hommaan. Etupihan istutusalueet sain kantattua ennen sadetta.

Sateen loputtua  kävin käsiksi jätekatoksen takana oleviin sireenipuskiin. Huomasin pensaissa useita täysin kuivia oksia, humala mokoma oli päässyt salavihkaa jätekatoksen seinustalta kipuamaan sireeniin ja kuristanut muutaman vanhan oksan kokonaan. Leikkasin ne voimasaksilla pois. 

Tein etikka-vesi-fairy liuoksen ja suihkutin sillä pihasoralle ärsyttävästi kasvaneet heinät sun muut vihreät. Sisareni mukaan pitäisi toimia yhtä hyvin kuin kalliimpien myrkkyjen. Nähtäväksi jää, saivatko tarpeeksi etikkaa. Etikka on kuulema myös oivallista voikukkahävitettä.



Leikkuuta

Tiistaina, 15.7.2014

Sade, ihana sade, tuli eilen enemmän kuin tarpeeseen. Kasvit ja nurmikko alkoivat jo olla rutikuivia, nauhukset nuupottivat alakuloisina latvojaan. Onneksi meillä päin ei ollut kovaa ukkosta, pientä jylinää kuului pitkän aikaa, muttei osunut ihan päälle.

Meillä alkoi operaatio orapihlaja-aidan leikkuu. Mies aloitti korkeimmalta kohdalta, ja tuumasi, että sinähän voit leikata matalamman osuuden seuraavana päivänä. No, minä rohkeasti sähköleikkuriin kiinni ja aitaa tasaiseksi. Se oli viitisen minuuttia, ja johto poikki. Muutama kirosana taisi siinä tulla, kun keräsin leikkurin ja johdot takaisin kuistille. 

Mies tuli töistä, naureskeli vähän kömmähdykselleni ja korjasi johdon. Se kävi ihan rutiiilla, on  häneltäkin niin monta kertaa lipsahtanut. Laskin ainakin viisi paikattua kohtaa. Sulake tietysti paloi, mutta sen osasin itsekin korjata. Illalla mies sitten omakätisesti tasasi loputkin aidasta, minä en siihen enää koske.

Villakilpikirvat, tai jotkut vastaavat ötökät ovat pesiytynee kuistin miljoonakelloamppeleihin. Olen nyt pari kertaa antanut niille Raidia, mutta näkyy niitä vieläkin piisaavan. Onko kellään hyviä neuvoja? Yksi amppeleista oli käynyt vallan surkean näköiseksi. En muista koskaan aikaisemmin miljoonakelloihin elukoita tulleen.



Etupihalla polku on saanut vanhat kierrätyslaatat päällysteekseen. Recta purpurea kukkii valkeana ihanana pilvenä. Pionit ovat parhaimmillaan. Elossa olevissa kärhöissä on nuppuja. Takapihalla tuoksuu huumaavasti jasmike, ja keltaiset nauhukset aloittelevat kukintaansa. Kesä etenee siis normaalia tahtiaan.












Iltakävelyllä Porvoossa

Perjantaina, 11.7.2014

Pientä haipakkaa on pitänyt viime päivinä. Keskiviikkoaamuna Onnelan väki poimi minut taas takapenkkiläisekseen pienelle lomareissulle. Matkareitti alkoi Jyväskylästä etelän suuntaan. Ajelimme kuskin valitsemaa maisemareittiä pieniä teitä pitkin Päijänteen itäpuolta kohti Sysmää. Upeita ja ennennäkemättömiä maisemia. Puutarhahulluja kun ollaan, poikettiin tietysti Sysmässä Pöntisen perennatarhalla. Siellä oli hyvin hoidetut, kauniit malli-isutukset, sekä varjon että auringon tarhaa.



Eväskori kaivettiin esille Kalkkisten kanavalla ja hörpättiin kahvit sämpylöiden kera. Kanavassa oli paljon liikennettä, mikäpä on veneillessä sellaisella kelillä.


Matka jatkui, Päijänne siinteli miltei koko ajan jostakin, Pulkkilanharju oli  upea paikka. Elimäellä käväistiin tietysti Mustilassa. Ostin pienen koreanpihdan, niin ja Pöntiseltä mukaan lähti pari eri väristä Heucheraa. Takakontti näytti tutun vihreältä.

Illan suussa tulimme Loviisaan. Käppäilimme satamassa ja ihastelimme lämmintä kesäiltaa.




Seuraava etappi oli Porvoo. Tutustuimme uuteen perennapuistoon, ihastelimme upeita istutuksia. Joen rannalla raikui elävä musiikki ja ihmisiä oli tosi paljon liikkeellä. Kävelimme pitkin tunnelmallisia mukulakivikatuja ja ihailimme hienoja vanhoja rakennuksia. Tuntui, kuin olisi ollut ulkomailla.






Kotona olimme hieman ennen keskiyötä. Mahtava reissu taas kerran! Tuhannet kiitokset Onnelaan, kun huolivat minut mukaansa. 

Sama pää kesät talvet



Tiistaina, 8.7.2014

Helteinen ilma, äsken roikkui uhkaavia tummia ukkospilviä taivaalla, mutta johonkin ne hävisivät. Hiki virtasi silmäkuopistakin, kun lykin ruohonleikkuria. Pikkuisen alkaa jo nolottaa leikkaamaton orapihlaja-aita. Kotoa ei nimittäin ole löytynyt sopivaa tellinkiä tai pukkia, minkä päältä sen ylettäisi tasaamaan. Muistin, että mökillähän on liiterin tekoa varten tehty oikein tukeva pukkipöytä. Siispä lähdimme illalla mökille saunomaan peräkärryn kera ja toimme telineen mukana. Jospa se nyt tulisi lähiaikoina leikattua.

Samaan kärryyn lastasimme kertaalleen tontiltamme poisvietyjä betonisia laattoja. Niistä olisi tarkoitus sommitella polun päällystettä raivaamalleni paikalle etupihan istutusalueen läpi. Jonkinsorttista mutinaa olin kuulevinani miehen suusta, edestakaisin rahtaamisesta.

Uuden polun paikka

Polun toiseen päähän upotin kokeeksi luonnonkiviä


Polun varrelta


Kurkipari ihmettele jatkuvaa mylläystä

Mutta ilta oli mukava ja saunassa makoisat löylyt. Kotona sitten ihmettelin, kun autossa ei ollutkaan mökkikassiani, ainoastaan eväskori. Siispä sen oli täytynyt unohtua mökin terassille. Eipä sillä muuten olisi niin väliä ollut, mutta siellä olivat minun kännykkäni, lompakkoni ja ennenkaikkea meikkipussini. Joten mars takaisin autonrattiin ja suhauttamaan toinen reissu. Onneksi matka ei ole kuin 30 km suuntaansa.

Mökillä muuten kukki tosi nätisti vanha akieija, se perinteisen sininen. Kotona siihen tuppaa tulemaan elukoita. Kotipihassa kukkii hauskan värinen keltapunainen aksu, taimivaihdosta tullut.





Kotona istuin myöhään illalla vielä keinussa kasteltuani kesäkukka-amppelit. Kärhöille kannoin myös lannoitevettä. Osa kärhöistä on ihan hyvänkokoisia, mutta osa parikymmentä senttisiä. Lämpö tekee niille terää.



Ilta Onnelassa

Maanantaina, 7.7.2014

Upea viikonloppu, ainakin mitä keleihin tulee! Maltoin pitää taukoa pihatöistä, ja vain nautiskelin auringosta ja lämmöstä. Käytännössä asuin takaterassilla. Lueskelin tai olin muuten vaan. Se on kyllä pikkaisen ärsyttävää, kun silmä huomaa koko ajan kohtia, mitä pitäisi kohentaa. Ja sitten on jo melkein nousemassa työkaluja hakemaan.

Sunnuntai-iltana tuli kutsu sisareni luo Onnelaan. He asuvat ihanalla paikalla Jämsänveden rannalla, joten mikäpä oli sellaisella kelillä lähteä veden ääreen. Ohjelmassa oli  mato-ongintaa laiturilla. Miesväki lähti veneellä uistelemaan. Muutaman pikkukalan onnistuin saamaan, veljentyttö vanhempi sai oikein kunnon kokoisia ahvenia, samoin äitinsä.




Sisareni kestitsi meitä taas ruoalla ja kahvilla, saunanlämmityksen ohella. Kiertelimme katsastamassa heidän upeaa puutarhaansa. Heidän luvallaan nappasin muutaman kuvan tänne blogiini teidänkin ihailtavaksi. Puutarha tosin on kauneimmillaan vasta jonkin ajan kuluttua, kun kymmenet kärhöt kukkivat kaarissaan. Niin tuuheaa ja rikkaruohotonta nurmikkoa kuin heillä, en ole missään muualla nähnyt. Se on kuin nallen turkki.

Sisareni mies on sangen kätevä ja aikaansaapa käsistään. Tontille on rakentunut talon ja saunamökin lisäksi kesäkeittiö ja savusauna. Viimeisin rakennelma on tosi nätti kasvihuone vanhoista maalaistalon ikkunoista. Kaikki on tiptop ja siistiä. Ja tsustalla siintää kimmeltävä Jämsänvesi!






Patsastelua

Perjantaina, 4.7.2014

En lakkaa ihastelemasta edellisessä postauksessa kuvaamaani norjanruusua! Vähän väliä on käytävä katsomassa, miten paljon uusia nuppuja on auennut. Lähellä olevat siperiankurjenmiekat ovat myös avanneet siniset kukkansa, päivänliljat jo melkein kukkineet. Pionit ovat edelleen nupulla.

Keskiviikkona lähdin sisareni kyytiin Jyväskylään kiertelemään kauppoja ja puutarhaliikkeitä. Sateinen päivä oli vallan joutilas siihen tarkoitukseen. Agrimarketissa osui silmiini patsas, harmaa poika, joka kannattelee koria päänsä päällä. Olen jo pitkään etsinyt jotain vastaavaa etupihan vesiaiheen ympärille, mutta valkoiset patsaat tuntuivat liian silmiinpistäviltä. Tämä oli ihastusta ensi silmäyksellä! Muutaman kauniin vaaleanpunaisen ruusun ostin lisäksi ruusupenkin aukkopaikkaan, Bailando nimisen. 

Eilen sattui oikein mukava pihapuuhasteluilma, joten "poika" pääsi paikalleen altaan reunalle, ja sain istutettua ostamani kasvit. Takapihan terassilla ovat harakat pitäneet juhliaan kylmien kelien aikana. Yltympäri paskomisen lisäksi ovat naputelleet nokillaan keinun katoksen täyteen reikiä. Katossa on isoja aukkoja, monen sentin mittaisia. Grrrrr! Täytynee tutkia, saako uutta katosta hankittua jostakin.