Kesä

Kesä

Lokakuu ja kuvasta näkee sen

Torstaina, 30.10.2014

Aamuvuoro töissä. Kahden jälkeen läksin kävelemään kotia päin oikein nautiskellen ihanasta auringonpaisteesta. Miten se olevinaan tuntui lämmittävänkin mukavasti. Ainakin mieli lämpeni, kun kotia päästyä vimpasin matot ulos tuulettumaan ja siivosin huushollin pyhiä varten. Nyt on mukava tunne, ja huomenna ennättää vaikkapa leipoa jotakin hyvää siivouksen sijaan.

Takapihalla katselin ankeahkoa maisemaa, ja totesin pilvikirsikan ihan kuin kallistuneen entisestään vielä kenompaan. En tiedä, kurkottaako se valoa kohti, vai miksi se on kuluneen kesän aikana niin pahasti vinoon kasvanut. Runsas lumikuorma talvella voi kaataa koko puun.

Laitankin tähän kuukauden kuvaksi kuvan takapihalta. Keinu ja kalusto on vielä terassilla. Tarkoitus olisi pyhien aikaan nostaa pöytä etuterassille sateilta suojaan, ja tuolit viedä talvisäilöön varastoon. Keinu saa olla paikallaan ensi kesään, kun vaan muistaa lumia siitä välillä huidella. Jos sitä lunta nyt sitten tullee:)




Pilvikirsikka on jo useamman vuoden vanha, ehkä 8. Tekee juurivesoja jonkin verran, enkä ole varma, tykkäänkö siitä vai en. Sääli sitä olisi kaataa, kun on jo noin isoksi ehtinyt. Keväinen kukinta on kaunis, kukkien jälkeen tulee pienen pieniä punaisia marjoja, joita linnut syövät. 

Puussa roikkuu viime kesän Loviisan tuliainen, pieni lintumökki. Myyjä sanoi sen olevan kovasti kestävää materiaalia, en muista mitä. Tiaiset siellä pyörähtelevät kurkkimassa. Ja tämä kuva on otettu kesällä, niinkuin vihreistä lehdistä näkyy.





Mielen piristystä

Torstaina, 23.10.2014

Kaunis ja aurinkoinen pakkaspäivä. Aamulla oli pakkasta jo -11 astetta. Auringosta huolimatta selittämätön alakulo ja kaihomieli valtasi mielen tänään, kun kävelin töistä kotia. Tai alkoi se jo ehkä pikkuhiljaa työpäivän aikana ja levisi salakavalasti kipeistä varpaista pääkoppaan asti. Minulla on varpaannivelet kipuilleet alkukesästä lähtien. Kipu tuntuu liikkuessa, onneksi ei pahemmin lepotilassa. Lähemmin tunnustellen löysin paksuuntuneita kohtia varpaitten nivelistä. Saattaisi olla nivelrikkoa. Pitäisi kai käydä lekurille niitä näyttämässä. Tulevaisuus liikuntarajoitteisena ei tunnu tietenkään kivalta.

Jotakin mielenpiristystä keksiäkseni tein heti kotia päästyä pannaritaikinan. Laitoin kahvin tippumaan ja nautiskelin pannaria mansikkasoseella. Auttoi selvästi pikkuisen. Avasin tietsikan ja katselin läpi kesäiset kukkakuvat. Se jos mikä on meikäläisen parasta mielenkohennuslääkettä. Nyt tuntuu jo paljon paljon paremmalta. Sitä paitsi 2 kuukauden päästä on jouluaatonaatto :)

Muutaman otoksen bongasin teillekin näytille.






Haravoi, kärrää, silppua

Maanantaina, 20.10.2014

Pihan syyssiivous näyttää olevan meikäläisellä pitkissä kantimissa. Millään en  meinaa saada edes haravoitua koko tonttia, perennapenkkien siivouksesta puhumattakaan. Tajusin sen johtuvan siitä, että tähän asti olen viettänyt joka vuosi tässä asuessamme syysloman silloin kun koululaisillakin on lomaa. Silloin on ollut hyvää aikaa touhuilla pihan kimpussa. Mutta nyt meillä ei enää ole koululaista, ja ajattelin pitää lomaviikon vasta marraskuun loppupuolella. Työpäivän päälle ei oikein ole jaksanut ylimääräistä tehdä.

Etupihalla iso vaahtera on tiputtanut nyt kaikki lehtensä.  Niitä olen haravoinut, silpunnut ja pussittanut jätesäkkeihin, sekä kärrännyt kottareilla tunkiolle. Taannoin ostamani lehtipuhallin/imuri ei sitten oikein pelittänyt toivotulla tavalla isojen ja kosteiden vaahteranlehtien kanssa. Imuritoiminto tukkeutui koko ajan, ja puhallin pöllytti tottumattomalla otteella lehdet miten sattuu, välillä omaan naamaankin. Useamman pussillisen sain kuitenkin kerättyä lehtisilppua, jonka ripottelin maatumaan suoraan pensaiden ja ruusujen juurelle. Päälle heittelin uutta multaa. Maatukoot siellä. 

Tammen lehdet lojuvat vielä maassa ruskeana peittona. Jos vielä on keliä, täytynee ne päästellä pienemmäksi silpuksi ruohonleikkurilla, nyt kun viimeinkin miesväki muisti tuoda siihen bensaa. 

Joitakin perennoja olen  silpunnut paikoilleen maatumaan ja ripotellut hieman multaa päälle. Kaikki lehdet ja perennojen roskat eivät millään mahdu kompostiin, joten kaikenlaista täytyy kokeilla. Toivon, että suurin osa olisi kevääseen mennessä muuttunut muhevaksi mullaksi:)








Lehdille kyytiä

Tiistaina, 7.10.2014

Sunnuntaina, juuri kun olin saanut viimeisenkin tulppaaninsipulin maahan, tuli Onnelan väki hakemaan minua mukaansa Viherlandian reissulle. Ja mielellänihän minä tietysti lähdin. Mielessäni ajattelin, että nyt saa riittää minun kohdallani sipulien ynnä muiden kasvien istutus tältä syksyltä. Yhtään en enää kaipaisi sipulien kairaamista kovettuneisiin kukkapenkkeihin. Mutta lähdetään nyt kuitenkin katselemaan...

Vaan kuinkas taas kävikään? Silmät kiiluen keräilin irtosipuleita pusseihin! Näissä puutarha-asioissa ei ennalta tehdyt päätökset aina pidä. Kaikenlaista muutakin istutettavaa olisi ollut tarjolla hyvin alennuksin, mutta niiden houkutusten kohdalla pysyin tiukkana.

Samalla poikkesimme Honkkarissa, missä olisi ollut runsaasti pikku perennoja 99 sentin hintaan. Sen verran on täyttä kukkapenkeissä, että ne oli helppo ohittaa. Sen sijaan ostaa täräytin Clas Ohlsonilta naapureiden iloksi lehtipuhaltimen/imurin. Kun halvalla sai. Olen siitä jo monta vuotta puhunut, mutta nyt pistin toimeksi. Vielä en ole ennättänyt  kokeilla. Jospa tällä viikolla jonain iltana, kun isäntäkin on kotosalla, koeajamme sen. Ajattelin, että soralta ja kuistilta olisi kätevä imuroida vaahteranlehdet.

Pihalla kärhötornissa Polish Spirit ei näytä kylmää säikähtäneen. Kukkii yhä kauniisti. Samoi n Julia Correvon ja Rouge Cardinal ovat tehneet vielä nuppujakin. Syysmaksaruohot ovat vasta avanneet kukkanuppujaan, on nätti kääpiöhopeakuusen vierellä.






Kukkia kimpussa

Lauantaina, 4.10.2014

Mukavan lämmintä, vaikkakin kosteaa keliä. Ensimmäinen satsi keltaisia vaahteranlehtiä on haravoitu pois nurmikolta. Lisää näyttää tippuvan kaiken aikaa, suurin osa on vielä puussa kiinni. Nurmikko olisi pitänyt ajella, mutta oli sen verran märkää, ettei ollut kannatusta. 

Kesäkukkia kippailin kompostiin ja talvehtimaan lähtevät liljapuut kannoin kuistille odottamaan kuljetusta. Leikkasin ronskilla kädellä kuistin seinustalla kasvavaa villiviiniä, kun meinasi jo haitata kulkemista. Patsaspojat kuljetin kottareilla ulkovajaan talven ajaksi, ikävä kyllä "Kalpealta katsellijalta" napsahti pää kaulasta poikki. Täytyy kokeilla liimata se.

Viime viikonloppuna kävin ystävän luona kyläilemässä. Paikallinen kukkakauppa oli kiinni, joten hätävaraksi löysin ruokakaupasta pari nippua ruusuja. Kotipihalta keräsin kaikenlaista vielä suht voimissaan olevaa kasvia kimpun täytteeksi ja sommittelin omintakeisen onnittelukimpun. Ruusut saivat seurakseen mm. valkoista luppiota, konnantataren kukkia, tummia purppuraheisiangervon oksia, maksaruohon nuppuisia kukintoja, palmusaran lehtiä sekä tarhakatajan oksan. Kimpusta tuli oikein kaunis ja herkkä, myös ystäväni oli ihastunut.
Tuumasi, että voisit  vaihtaa alaa ja opiskella floristiksi. Ei hassumpi idea, jos olisin nuorempi:)










Kuukauden kuva

Keskiviikkona, 1.10.2014

Sain Marialta Kanelia ja kardemummaa -blogista hauskan kuvahaasteen, mistä kauniisti kiittelen. Kuukauden kuvassa on tarkoitus tiivistää kuukausi yhteen kuvaan. Se voi olla yleisnäkymä, tai jokin sen kuukauden ihanimmin kukkiva pensas tai perenna.

Minun valintani on  kauden viimeisenä  kukkiva perenna, syysasteri. Tarkempaa nimeä en valitettavasti tiedä, joten toivonkin tätä lukevilta mahdollista tunnistusapua. Valinta oli aika helppo, kun muita kauniisti kukkivia ei oikein enää pihalla pakkasöitten jälkeen ole.

Tämä kaunis syyskukkija on matkannut pihalleni eräästä taimivaihdosta, aina Haminasta saakka.
Vuosi vuodelta kasvi on pulskistunut ja kasvanut. Nyt se on jo oikein kunnon puska. Tanakassa, n 80 senttisessä varressa on monta kukkaa, jotka ovat oikein hyviä leikkokukkiakin. Se ei piittaa pienistä pakkasista, vaan loistaa siniviolettina väriläiskänä ruskan värien keskellä, kun muut perennat ovat jo lakastuneet.





Lähetän tämän kuvahaasteen eteenpäin  Lopotin Toimelaan, ole hyvä Tuulevi!